Inferno tarjoaa: kuuntele uusi Nicole-albumi!

Nicole rikkoo useamman vuoden levytyshiljaisuuden! Hävityksen huoneet ilmestyy 27. syyskuuta. Inferno tarjoaa sen ennakkokuunteluun sunnuntaihin 21. syyskuuta asti.

Modernia alaviremetallia on siis sulateltavissa kokonaisen levyllisen verran. Soittimen alapuolella Jonne, Olli ja Ville käyvät läpi levyn 12 kappaletta. Lisäbonuksena päätoimittaja-Riekin levyblogikirjoitus albumista.

1. Vihollisteni peilit
Jonne: Tätä biisiä soitettiin jo viime syksyn keikoilla. Se toimi jo silloin, mutta c-osan lead oli vähän kerhossa. Ketonizer sitten reippaana nuorena miehenä teki uuden liidin ja johan alkoi toimimaan. Ilkan huuto, ”Nämä ovat hävityksen huoneet”, sinetöi biisin levyn aloitusraidaksi, ja loppulevyllä hävitetäänkin sitten lyyrisesti kaikki paska paperille mitä tässä elämässä tulee vastaan. Biisin viimeinen kertsi kasvaa hienosti eeppisiin mittoihin.

2. Resistanssi
Jonne: Kesä, alkoholi ja kärpäset. Runttua haluttiin ja sitä myös tehtiin. Kertsi-idea oli pyörinyt jo pidempään päässä. Sen ympärille haluttiin Ilkan kanssa tehdä jotakin paljon raskaampaa, koska kertosäkeistö haiskahti liikaa hitiltä.

3. Harha
Olli: Henkilökohtaisen writers blockini katkaisija viime huhtikuussa. En ollut säveltänyt kokonaista biisiä varmaan vuoteen, toki olin ollut mukana tekemässä muita biisejä loppuun, mutta jotenkin vain kaikki omat kokonaiset viisut päätyivät romukoppaan. Yksi päivä viritin kitaran A#-vireeseen ja sitten tuli toi eka riffi. Loppubiisi hahmottui muutamassa päivässä lopulliseen muottiinsa. Studiossa saatiin taltioitua vielä pahaenteinen pianopätkä, joka vie kuuntelijan hetkeksi jonnekin hävityksen ja tuhkan keskelle.

4. Kuolleet ystävät
Olli: Tämä Ilkan biisi ja edellinen mun biisi pysyivät muuttumattomana ekasta demosta lähtien. Tuottajamme kuvaili tätä hieman Katatonia-henkiseksi veisuksi. Tässä on varmasti 20 raitaa kitaroita ja yksi niistä harvoista biiseistä levyllä kun kuullaan jopa särötöntä kitaran soitantaa.

5. Uneen kahlitut
Olli: Ensimmäinen riffi hakkaa kyllä naamaan sen verta kovalla kädellä, ettei siinä ehdi edes hampaitaan syljeskellä. Tämä oli toinen biisi jota alettiin levylle säveltää, mutta sovitusta runkattiin aivan viime metreille asti. Tässä biisissä on vähän kaikkea mistä tämän bändin kappaleet yleensä rakentuu, pienellä Pantera-räyhäkkyydellä höystettynä.

6. Langenneet
Jonne: Biisi kertoo tarinan vastoinkäymisten voittamisesta ja kuinka tässä hetkessä olisi ihmisen hyvä seisoa omien päätöstensä takana vahvana ilman, että antaa muiden mielipiteiden niihin vaikuttaa. Jälleen kerran Ilkalta vahvaa tulkintaa. Kitarat louhivat A-vireessä eli syvällä mennään. Ensimmäinen Nicolen A-virekipale muuten.

7. Naamiot
Olli: Tässä vuodatetaankin sitten tämän hetken yhteiskunnan tilaa oikein urakalla. Ilkalta meinas ääni lähteä nauhoitusten aikana kun asiaa tulee putkeen niin pirusti. Biisi napattiin yhdestä treenijamittelujumittelusessiosta, ajalta kun vanha basistimme Sami oli vielä mukana. Homma perustuu täysin grooveen, siinä kun on oikeastaan vain kaksi sointua. Kitarat äänitettiin yhdellä otolla. Tunnelma ja hypnoottisuus ovatkin sitten se punainen lanka joka, päättyy piinaavaan lead-kitaraan.

8. Kuolleen sydämen aika
Ville: Kulki työnimellä Hei me juuaan Puntalassa. Biisi starttaa hyvinkin death metal -henkisellä riffillä, jonka perään varsin tyypillinen Nicole-rytmitys. Tästä biisistä erikoisen tekee laulusovitus, joka on meille harvinaisen nopeatempoinen ja biisissä on näin ollen myös paljon tekstejä. Melkoista räpäytystä. Tässä kappaleessa on myös levyn kovin hc-punk-tykitys, jonka riffiä vaihdettiin pariinkin otteeseen, mutta päädyttiin kuitenkin lopulta alkuperäiseen perus-downbeat-tyyppiseen nakutukseen. Vauhtia ja varallisia tilanteita klassisilla Nicole-elementeillä.

9. Varjeltu kadotus
Olli: Viimeinen levylle valmistunut biisi. Hieman helpommin lähestyttävissä oleva kappale, jossa vältellään turhaa kikkailemista ja annetaan riffien pudota syvälle anaaliin ilman liukkaria ja annetaan virvelin läjähtää niin, että silmämunatkin laskeutuu.

10. Hävityksen huoneet
Jonne: Tästä piti tulla kahden ekan riffin perusteella nopee biisi, mutta päädyttiin sitten jumittelemaan ja rytmittelemään. Kappaleen runko oli kasassa kun se vietiin bändikämpälle, mutta siellä se sai lopullisen muotonsa. Maailman yksinkertaisimman c-osan aikana huvittaa hakata pää lattiasta läpi.

11. Monumentti
Olli: Kotoisemmin työnimi Blast. Ville pääsi ekaa kertaa nakuttaamaan ihan ihka oikeaa blastbeatia, jonka tahtiin voi ampua vaikka rynkyllä sarjatulta. Biisi kertookin osuvasti sotaveteraaneista. Kovia jätkiä. Kipelessa on hieno c-osa jossa näpytellään akustista kitaraa ja pimputellaan hivenen myös pianoa.

12. Ajan ulkopuolella
Olli: Ensimmäinen biisi jonka sävelsin levylle ja josta koko prosessi oikeastaan lähti. Läheinen ystävämme oli kuollut ja niissä tunnelmissa aloin tätä työstämään. Akustista kitaraa, clean-kitaraa, tukevaa bassoa, isoa liidiä ja jynkkyä. Hienot sanat ja Ilkan tulkinta täysin kohdallaan vaikka se otti vähän koville.