Kosmisia teemoja progressiivisen metallipunkin kautta välittävä Jupi7er heittää kakkoslevyllään silmään aiempaa raskaamman vaihteen.
Galileo-uutukaisenne on debyyttiänne metallisempi kokonaisuus. Lähtikö raskaampi linja puhtaasti selkärangasta vai oliko tämä pieni muutos tarkkaan laskelmoitu?
– Kyllä se aika lailla selkärangasta on lähtöisin. Pantera merkitsi mulle teininä samaa kuin Metallica monelle siihen aikaan. Pakettimatka dimensioon [2012] oli todella spontaani levy, pohjalla viidet treenit ja REC päälle. Galileota säveltäessä alkoi huomata hyvin nopeasti, että nyt tulee tän tyyppistä. Mulla on muuten jo hihassa yhdeksän aihiota tulevalle Ouroboros-levylle, laulaja Callisto paljastaa.
Sanoituksistanne huomaa, että olet lukenut muutakin kuin Aku Ankkaa. Onko tekstien tarkoitus haastaa kuulijaa, vai miksi kirjoitatte rockmusiikille näinkin epätyypillisiä sanoituksia?
– Onhan sitä tullut opiskeltua. Kyllä meidän tarkoitus, musiikillisen kokemuksen lisäksi, on laittaa ihminen ajattelemaan. Maailmamme fundamentaalit rakenteet ovat hyvin negatiivisia, ja koko yhteiskuntamme ajava voima on oman edun tavoittelu. Ihmisen on vaikeaa kohdata oma sisäinen ”pahuutensa”, ja samoin pyritään sulkemaan silmät ulkopuoliselta, globaalilta pahuudelta. Pikkuhiljaa valoja päälle?
Mitä punk- ja metalliporukoiden foorumikirjoituksia on uskominen, Jupi7er on herättänyt molemmissa leireissä melko kärkkäitä mielipiteitä. Koetko jonkinlaista nautintoa genrepuritaanien ärsyttämisestä?
– En, mutta on hyvä, että ääripäisiä reaktioita ilmenee. ”Ihan ok” on luonnollisesti assosioitavissa hissimusiikkiin.