Werwolf, Satanic Warmaster
1. Mysticum: Planet Satan
– Vuonna 1996 sain vihdoin käsiini Mysticumin In the Streams of Inferno -debyytin, jota olin Nordic Metal – Tribute To Euronymous -kokoelman maistiaisten perusteella odottanut kuin kuuta nousevaa. Jo silloin Mysticumin kolkko, epäinhimillinen ja läpitunkevan kylmä soundi teki lähtemättömän vaikutuksen.
– Joitain vuosia tuon jälkeen alkoi kuulua signaaleja mahdollisesti pian tulevasta Planet Satan -albumista, ja koko ikuisuudelta tuntuva odotus alkoi. Välissä julkaistut Eriaminell ja Black Magic Mushrooms biisit nostivat odotuksia, ja Mysticum-uutiset vaikenivat vuoden 2004 demokokoelman jälkeen vuosikymmeneksi.
– Kun vihdoin oli tosiasia, että Planet Satan tulisi olemaan todellisuutta, vettä oli virrannut sillan ali jo sen verran, että kyynisyys ja epäluuloisuus olivat viedä voiton. Levy toki piti ennakkotilata heti kuin mahdollista, meni syteen tai saveen. Se oli sitä, mihin en uskonut, mutta salaa toivoin: Kylmä, psykoottinen, epäinhimillinen, yksikäsitteinen, kolkko ja vihamielinen henkäys suoraan Saatanan kidasta.
– Tämä oli ainut albumi, mikä vuonna 2014 kiinnosti. Ohessa palvontakuva (ks. alla).
Peik Mattheiszen, Woland
1. Triptykon: Melana Chasmata
– Esikoisalbumi oli kovassa rotaatiossa ja toinen tulee perässä siinä missä isot edellä. Vanja Šlajh veti kerran vieressäni miestä ympäri korvia, kun häntä kyllästytti iskuyritykset. Se oli hienoa katseltavaa, samoin kuin bassonsoittonsa.
2. Alfahanne: Alfapokalyps
– Alfahanne tuli tietoisuuteen täysin puun takaa. Bändin sekoitus black metalia ja Turbonegron kukkorokkia toimii hyvin yön pikkutunteina maltaan maku suussa. Tämä tuli myös todettu faktaksi livenä. Black’n’roll ei ole oikein muuten ollut viimeaikoina framilla mutta tässä on vähän kaikkea. Ihan jees, seiska plus ja niin edelleen.
3. Die Antwoord: Donker Mag
– Tällä yhtyeellä on enemmän pokkaa ja asennetta kuin normimetallifestivaaleilla yhteensä. Täysin mahtava kokonaisuus sekä visuaalisesti että musiikillisesti.
4. Alcest: Shelter
– Ranska on hieno maa. Jos en sukunimeltäni muistuttaisi niin paljon Saksalaista keskitysleiriä, niin voisin kuvitella muuttavani sinne ja viettää päiväni katsellen etelämaalaisia poikia, jotka keskipäivän hekumassa poimivat tiluksiltani viinimarjoja vaaleissa puuvillapaidoissaan. Tai ehkä juuri siksi.
5. Sunn O))) & Ulver: Terrestrials
– Ehkä Mayhemin uutukaisen ohella vuoden odotetuin julkaisu. Ei suosikkialbumi kummaltakaan orkesterilta mutta laitettuna samaan pakettiin niin this one goes to 11. Tulee kuunneltua paljon öisin tai taustana omille tekemisille, vaikkei sinänsä ole otollisinta easy listening -osastoa.
Kristian Wainaa, Vainaja
1. Crowbar: Symmetry in Black
– Crowbarin uusi levy on aina merkittävä tapaus, ja tämä kiilasi listan kärkeen vuonna 2014. Ei nyt mitään uutta maan päällä, mutta toimivaa riffittelyä Crowbarin tyyliin.
2. Serpentine Path: Emanations
– Tätä levyä on tullut paljon pyöritettyä, äärimmäistä raskautta ja riffittelyä hyvällä groovella. Bändin takana miehiä muun muassa Winteristä ja Electic Wizardista, joten meriitit siis kunnossa.
3. Triptykon: Melana Chasmata
– Ei niin hyvä kuin debyytti, mutta silti parhaita levyjä 2014.
4. Kuolemanlaakso: Tulijoutsen
– Bändi yhdistelee hienolla tavalla suomalaista melankoliaa raskaampaan doom metaliin, ja sai aikaan varsin laadukkaan kakkosalbumin.
5. Katakombi: Katakombi
– Uusi tuttavuus, ja hyvä ensilevy jossa oma soundinsa. Doomia, psykedeliaa ja tietty suomen kielellä.
Lue myös Vuoden 2014 kovimmat -juttusarjan aiemmat osat:
Osa 1: Insomnium, Kaarle Viikate, The Man-Eating Tree
Osa 2: Caskets Open, Ranger ja Mausoleum Gate
Osa 3: Levykauppa Äx, Sarvilevyt ja KVLT