Melodisen saksametallin veteraani Helloween ei ole uudella Straight Out of Hell -levyllään tippaakaan entistä aikuisempi. Basisti Markus Grosskopf kertaa ikinuoruuden salat.
Teksti: Lauri Ylitalo
Istun Klaus K -hotellin Ilmatar-ravintolassa. On maanantaiaamupäivä, ja juomme Helloweenin Markus Grosskopfin kanssa limsaa ja kahvia. Edellisen kerran tapasin miehen 12 vuotta sitten, kun Dark Ride -albumi oli juuri ilmestymässä. Basisti oli promotoimassa julkaisua Helsingissä Helloweenin tuolloisen kitaristin Roland Grapow’n kanssa. Tuolloin Helloweenin leirissä ei tunnettu vielä nykyrockmuusikoiden vitsauksia, kabbalistista porkkanansyöntiä ja kiinnostusta tympeään maratonjuoksuun. Saksalaisten silmänaluset olivat mustat kuin huoltoasemakahvi, eikä parransänkeä ollut turhaan ajeltu. Haastattelun aikana ei oltu hetkeäkään selvin päin.
Sattumien summana päädyin samana iltana Grosskopfin ja Grapow’n kanssa Tavastialle. Tuona keskiviikkona Tavastialla järjestettiin ensimmäinen Rockin Korkeat Korot -tapahtuma. Roland Grapow diggaili kovasti Muska Babitzinin laulusoundista. Grosskopf kävi kysymässä keikkaa miksanneelta Jukka Wahlstenilta, haluaisiko tämä tulla Helloweenille töihin. Törmäsimme kauniiseen mutta arvaamattomaan naiseen, joka totesi Tavastian edessä Grosskopfille, ”sulla on tosi iso nenä”, ja vetäisi basistia kahdella sormella klyyvarista. Eleessä ei ollut mitään leikkisää. Joskus elämä yllättää saksalaisenkin.
– No, ennen kuin rupesin tekemään biisejä, olin bändistä se, jonka tehtäväksi jäi bailaaminen, Markus Grosskopf hymähtää.
Roland Grapow erotettiin Helloweenista seuraavana vuonna. Tytön nimeä en ole muistanut vuosiin. Ja vaikka levyteollisuus on noista ajoista muuttunut – Napster oli julkaistu vasta edellisvuonna ja murros, jonka merkityksen näki ainostaan Lars Ulrich (ja voi kuinka häntä siitä pilkattiin!), oli vasta edessäpäin –, Helloweenia lennätetään yhä ympäri Eurooppaa promotoimassa yhtyeen uusia levyjä. Vähemmän merkittävät pelurit soittavat meille toimittajille Skypellä tai puhelimella.
Jos Helloweenin musiikkiin on 2000-luvulla tullut sävyjä modernista metallista, uusi Straight Out of Hell -albumi on levytyksenä rento ja pakoton. Esimerkiksi parin vuoden takainen 7 Sinners vaikutti raskaudessaan kovin näyttämisenhaluiselta.
Straight Out of Hellillä Helloween kuulostaa yllättävän yhtenäiseltä siihen nähden, että yhtye on väärällään biisintekijöitä. Pääosan kappaleista säveltäneen solisti Andi Derisin lisäksi materiaalia ovat tuottaneet sekä Grosskopf että kitaristit Michael Weikath ja Sascha Gerstner.
– Meillä on yleensä 20–40 biisiä, joista joudumme valitsemaan levylle tulevat. Ja väittelemme siitä paljon. But in the end of the day it’s gonna be a record, Grosskopf hymähtää.
– Toisaalta voimme tehdä Helloweenina melkein mitä tahansa. Haluamme, että levyillä on monenlaisia kappaleita.
Grosskopfin käsialaa Straight Out of Hellillä edustaa esimerkiksi suoraviivainen nimikkobiisi. Se tuo mieleen 7 Sinnersin World of Fantasyn, joka on myös basistin sävellys.
– En minä osaa sanoa niistä biiseistä mitään. En voi hehkuttaa, että ne olisivat kovinta paskaa ikinä, hah!
Lue koko juttu Infernon numerosta 1/2013 (#103)!