#105: Stone – Ei vieläkään puudutusta!!!

Kotimaamme timanttisin thrashjyrä Stone lopetti vierintänsä yli 20 vuotta sitten, mutta sammalta sen päälle ei tunnu muodostuvan. Nyt bändin koko taru on kaivettu yksiin kansiin ja vanha sotaratsu puunattu Complete-boksin juhlistamista varten lavoille asti ihasteltavaksi. Inferno käväisi tunnelman ja moshpitin ytimessä.

Teksti: Aadolf Virtanen

Haastattelupäivään mennessä on ilmoitettu reilu kourallinen keikkoja, joista lähdemme ottamaan tuntumaa sarjan ensimmäiselle Tampereen Pakkahuoneelle. Paikan päällä on menossa Stonen soundcheck, jota tulee seurattua kovalla uteliaisuudella. Bändin taustalakanana toimii nostalgisesti farkkukankaan päälle aseteltu, 90-luvun taitteessa lukemattomiin pulpetteihin raaputeltu bändin logo.

Tuttuja klassikkoja on upeaa kuunnella jo tyhjässäkin salissa, mutta odotetaanpa vielä tositoimia.

Otamme soundcheckin jälkeen juttusille yhtyeen taiteellisen ytimen, basisti-laulaja Janne Joutsenniemen ja kitaravirtuoosi Roope Latvalan. Painumme takahuoneeseen, jossa Janne esittelee heti ylpeänä esiintymisasukseen kursimaansa muinaista farkkuliiviään, joka näyttää vielä mahtuvan hienosti päällekin.

Löysät pois Tallinnassa

Tampereen-keikkahan ei ole tarkalleen ottaen juhlallisuuksien ensimmäinen, orkesteri kun otti pientä varaslähtöä Tallinnasta muutama päivä sitten astetta pienemmällä klubikeikalla.

– Jep, käytiin ottamassa vähän löysät pois, Roope selvittää.

– Olihan siellä hyvin jengiä ja meininki kohdallaan, viikkokeikkakin vielä. Tuli lavalla sellainen vapautunut olo ja itsevarmuus. Vaikkei nyt niin paskat housuissa ikinä tarvi ollakaan, aina ei välttämättä tule sellainen ”äijä” olo, Janne valottaa.

Bändin merkitys naapurissa on ollut aikoinaan verrattain suuri. Onhan tiedossa, että esimerkiksi Metsatöll-kundit ovat vaikuttuneet paljonkin thrash-ylpeydestämme.

– Kyllä siellä kuulemma alkoi sikiämään bändejä just sen perään kun vierailtiin siellä. Neuvostoliiton aikaan Metallica oli niille tavoittamattomissa, ja meistä tavallaan tuli sitten se kova juttu mihin tartuttiin, Janne kertoo.

Vaikkei Stone ollut koskaan mikään erityinen ulkomaanjyrä, yksi parhaista muistoista on kuitenkin peräisin juuri Eestistä.

– Joo, se Rock Summer -keikka Tallinnan laululavalla 1989 oli mieletön. Mulla ainakaan ei ole ollut sellaista kokemusta ikinä, eihän niin paljoa väkeä ole ollut missään, Janne hehkuttaa.

– Mehän oltiin edellisenä päivänä oltu aika viihteellä. Tuumattiin, että onneksi on veto vasta kymmeneltä illalla, ehditään nukkumaan itsemme kuosiin. Sittenhän alkoi puhelin soimaan, Roope muistelee.

Lue koko juttu Infernon numerosta 3/2013 (#105)!