ILMOITUS Kesän festivaalikauden käynnistävä Rockfest on mammuttibändien juhlaa. Jos tapahtuman pääesiintyjänä on Iron Maiden, ei siitä voi enää paljon isommaksi mennä – eikä Maidenin alapuolellekaan merkityt nimet ole mitään pikkutekijöitä.
Rockfestissä konsertoivat niin Megadeth, Scorpions, Nightwish kuin Biffy Clyrokin. Kaikki nämä ovat jättiluokan esiintyjiä, jotka yksinään sopisivat jonkun pienemmän tapahtuman pääbändiksi. Siitä seuraavan kategorian yhtyeet ovat nekin kovan luokan tekijöitä: Bring Me the Horizon on nähty Suomessa omalla jäähallikeikalla, Amorphis ja Mokoma ovat Suomen metallikentän ehdottomia kärkinimiä ja Jaz Colemanin johtama Killing Joke on yksi rockmaailman maineikkaimmista kulttiyhtyeistä, joka innoitti aikanaan Kurt Cobainiakin lainaamaan ideoita yhtyeen tuotannosta.
Festivaalin tarjontaan kuuluu myös tasokkaita pienempiä yhtyeitä, jotka tarjoavat yleisölle mahdollisuuden löytää aivan uusia tuttavuuksia levylautasille ja soittolistoille. Yksi tällainen on kotimainen Lähiöbotox, joka pääsee viimein esittelemään osaamistaan festarilavoille. Orkesterin debyyttilevy Rikkinäinen Suomi (2020) oli arvostelumenestys, mutta koronapandemia ei antanut bändille juuri mahdollisuutta promotoida tuotostaan keikoilla. Tänä vuonna Lähiöbotox julkaisi Itä-Metal-kakkoslevynsä, ja viimein bändi pääsee näyttämään kyntensä yleisön edessä.
Lähiöbotox yhdistelee kiukkuista räppäämistä iskevään metalliriffittelyyn hieman Body Countin hengessä. Kokoonpanon keulilla operoivat Luyeye Konssi ja Hanad Hassan julistavat vihaisia tarinoita nyky-Suomen varjoiselta puolelta, ja kitaristi Jaakko Luomanen on todellinen kotimaisen rockin veteraani: Luomanen levytti nu metalia jo vuosituhannen vaihteessa KMA-kokoonpanossa. Vuosien saatossa Luomanen on tehnyt musiikkia usean kokoonpanon ja nimen voimin, mutta nyt mies on palannut juurilleen räppimetallin pariin.
Yhdysvaltalainen Trouble edustaa tukevasti metallimusiikin vanhaa liittoa. Vuonna 1979 perustettu yhtye on yksi doom metalin pioneereista, ja se lasketaan oman genrensä ehdottomiin suuruuksiin yhdessä Saint Vitusin, Pentagramin ja Candlemassin kanssa. Nämä bändit hengenheimolaisineen ottivat 1970–80-lukujen taitteessa vaikutteita Black Sabbathilta ja 1970-luvun psykedeliarockilta, ja niin lähti liikkeelle doomina tunnettu musiikkigenre.
Norjasta saapuu Rockfestiin parikin huomionarvoista nimeä – eikä tällä kertaa ole tarjolla sitä perinteisintä norjalaista black metalia. Bokassa ja Kvelertak ovat kumpikin löytäneet oman, tunnistettavan äänensä. Stoner-henkistä rockia esittävä Bokassa muistetaan siitä, että Lars Ulrich on puhunut bändistä ylistävään sävyyn ja orkesteri kiersi Metallican lämmittelijänä vuonna 2019.
Kvelertak on tyyliltään hitusen verran lähempänä mustaa metallia, mutta tämänkin kokoonpanon leipälaji piilee enemmän rockissa kuin äärimetallissa. Vuonna 2007 perustetu stavangerilaisbändi on julkaissut urallaan neljä levyä. Sekä Bokassa että Kvelertak on nähty Suomessa keikoilla aikaisemminkin, ja molempien livekunto on tuonut bändeille kosolti uskollisia suomalaisfaneja.
Rage Against the Machine ei tunnetusti ole vieraillut Suomessa muutamaan vuosikymmeneen, mutta lohtua tilanteeseen voi hakea esimerkiksi Fever 333:n keikalta Rockfestistä. Kalifornian Inglewoodissa vuonna 2017 perustetun bändin kappaleet ovat saaneet monet kuulijat muistelemaan Tom Morellon riffejä ja Zack de la Rochan räppäystä. Yhteneväisyyttä lisää sekin, että Rage Against the Machinen tapaan Fever 333 on vahvasti vasemmistolainen ja poliittisesti kantaa ottava bändi.
Mitä Iron Maideniin tulee, Britannian jättiläinen ei saavu Hyvinkäälle yksin, vaan orkesteri tuo koko klaaninsa mukanaan. Tämä tarkoittaa, että Rockfestissä nähdään myös tiiviisti Iron Maideniin sidoksissa olevat British Lion ja The Raven Age.
British Lionin keikka merkitsee, että Rockfest-viikonlopusta tulee Steve Harrisille kiireinen. Maiden-kippari nimittäin soittaa myös tässä kaksi albumia julkaisseessa kokoonpanossa, jonka Harris perusti nimenomaan siksi, että pääsisi välillä esiintymään myös pienemmille klubeille. Yhtye ei kuitenkaan ole pelkkä vapaa-ajan hulluttelubändi: esimerkiksi kanadalaisen Brave Words & Bloody Knuckles -lehden kriitikko nosti British Lionin The Burning -albumin vuoden 2020 parhaaksi levyksi.
The Raven Age näyttää puolestaan, millaista musiikkia Harrisin jälkikasvu osaa tehdä. Yhtyeen perustajajäseniin kuuluu Steven poika George Harris, joka tosin soittaa isästään poiketen kitaraa. Tyylilajiltaan metalcoren puolelle kallistuva Raven Age on julkaissut yhden ep:n ja kolme albumia, joista viimeisin Exile ilmestyi vuonna 2021. Iron Maidenin lisäksi Raven Age on kiertänyt muun muassa Anthraxin lämmittelijänä.
Sivuprojekteja riittää muillakin nimekkäillä muusikoilla. Nykyisen äärimetallikentän suosituimpiin kokoonpanoihin kuuluvan Behemothin keulakuva Adam “Nergal” Darski työstää myös Me and That Man -projektia, joka eroaa huomattavasti Nergalin pääbändistä. Hellittämättömän rumputykityksen ja paholaisestetiikan sijaan Me and That Man nojaa kantrin, bluesin ja folkin perinteeseen. Me and That Manin albumien vierailijalista on näyttävä: Nergalin yhteistyökumppaneihin kuuluvat muun muassa Slipknotin Corey Taylor, Triviumin Matt Heafy ja Emperor-laulaja Ihsahn.
Kanadalaista rocksoundia Rockfestissä edustaa Cleopatrick. Yhtye sai alkunsa, kun AC/DC:tä diggailleet ystävykset Ian Fraser ja Luke Gruntz halusivat perustaa yhteisen bändin – ihan vain kahteen pekkaan. Cleopatrickissa Fraser soittaa rumpuja ja Gruntz hoitaa kitaran sekä laulun, eikä soittohommiin muita jäseniä kaivatakaan. Kaksikin muusikkoa riittää kelpo metelin aikaan saamiseksi, kun on osaavista miekkosista kysymys. Cleopatrickin esikoisalbumi Bummer julkaistiin vuonna 2021.
Katso yhtyeiden soittoajat Rockfestin verkkosivuilta! Ja onhan tuolla paljon muitakin bändejä vielä tutkittavana, kun tapahtumassa soittaa kaikkiaan 35 bändiä. Siinä riittää ihmeteltävää sekä areenarockin ystäville että kellarisoundeja metsästäville.