Kovan onnen ruotsalaisyhtye Eucharist lukeutuu länsinaapurimme melodisen black/death metalin ensiaaltoon. Vuonna 1989 pystytetty bändi hajosi 1990-luvulla peräti neljästi, mutta julkaisi myös pari ihan maineikasta levyä.
Viidettä tulemista vuodesta 2015 eläneen poppoon kolmas kiekko tarjoaa massiivisen mällin tunnelmallisen laidan ysäritietoista mustaa metallia. Yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen, sen kaikista sävellyksistä vastaava Markus Johnsson tuntuu pusertaneen 75 minuuttiin paljon ja ei mitään. Lupaavan pahaenteisillä soinnuilla käynnistyvä albumi taantuu varsin pitkäpiimäiseksi ja hahmottomaksi messuamiseksi, joka kaipaisi tiivistystä. Eniten kappaleet huutavat kuitenkin kunnon tulikiveä, tunteenpaloa ja juonikkuutta.
Ilmaisun mustan ja harmaan sävyissä heittelehtivä karu tunnelma muistuttaa hieman Dawnin ja Mörk Gryningin kaltaisista maanmiesbändeistä. Eucharistin liekin hehku on kuitenkin verrokkeja huomattavasti heikompi. Tämän puolesta puhuu sekin, että ravistavia luovuuden puuskia ja hätkäyttäviä hetkiä ei meinaa löytyä kuin pinnistämällä.
Yhden piristysruiskeen antaa levyn loppupäästä löytyvä, verevämpää vyörytystä tarjoava Lilith. Loppuvaikutelma levystä on silti aivan liian vaisu.