Veikkaus osuu sikäli kohdalleen, että tyylinsä puolesta Aeons Black on aivan puhdasta jenkkideathin palvontaa. Ruotsia tässä ei ole edes etäisen auringonvalon vertaa. Tyyli on siis pitkälti sama kuin edellisilläkin kiekoilla, joskin kaasujalkaa on selvästi kevennetty.
Vaikka Aeons Black onkin tempoiltaan ehkäpä bändin monipuolisin ja groovaavin kiekko, parhaudesta en sanoisi vielä mitään. Ideoihin nähden pituutta on ainakin vartti liikaa.
Muhkeat soundit ja erinomaiset matalat örinät nostavat ensivaikutelman lujasti plussalle, mutta aika tasapaksuksi tuuttaukseksi tämä nopeasti kääntyy. Keskinkertaiset kappaleet ja kovasti lainatun oloiset riffit tarjoavat hetkellistä tyydytystä, ja siihen se sitten jääkin.
Ikävä sanoa, mutta alan kokeneemmat konkarit eivät löydä tästä kelvollista kopiointia kummempaa.