Aurinkoisesta Los Angelesista tuleva black metal -yhtye maalaa kakkosalbumillaan maailmasta epätoivoisen dystooppista kuvaa. Levyn kansiaihe on kuin J. R. R. Tolkienin luoma Minas Morgul, jonka kalmankalpeaa ahdinkoa ilmaisu pyrkii välittämään.
Konseptialbumin tavoin eteenpäin rynnivä teos sisältää perustaltaan vankan kuuloista mustaa metallia. Luovassa ja taiteellisessa mielessä musisointi ei kuitenkaan kohoa missään vaiheessa erityisen kiinnostavaksi. Sinänsä äkeästi tulkitut ja skarpisti soitetut kappaleet jäävät tarjonnaltaan valjuiksi eivätkä välitä kuin ripauksen halutunlaista mustuutta.
Vuodesta 2017 toimineen koplan musiikissa kuuluu yhdysvaltalaisen ohella jonkin verran keskieurooppalainen ja eritoten saksalainen black metal. Valitettavasti siitäkin on esillä ainoastaan geneerisimmät puolet. Albumin loppua kohden bändin ideat alkavat olla tyystin lopussa.
Kun uhkaavuutta ei ole ja palo puuttuu, kuulijakaan ei ole vakuuttunut. Tukeva pohja kuitenkin löytyy, joten kurssi lienee jatkossa käännettävissä.