Eivät eeppiset doomit nyt oikein irtoa. Tai tavallaan joo, mutta ei kuitenkaan.
Kolmikon nimekkäin hahmo Robert Lowe on tietenkin doom-hommissa melkoisen osaava lauluniekka, eikä ukkelin hoilottelusuoritteissa ole nytkään varsinaisesti valittamista. Myös kaksimiehisen taustabändin kielisoitinvastaavan homma pysyy kuosissa varsin kelvollisesti ja riffeissäkin on ytyä. Rumpaliosastolle ja tuotantoon sen sijaan kohdistuu moitteita.
Simppeli doom-laahailu menee mukiin, mutta larsulrichmaista puukäsisoittoa on editoitu useammassakin biisissä oudosti: kiertoja on monistettu koko biisin mitalle ja vielä vallan kömpelösti. Edittikohdissa peltien sointi katkeaa ja kopioitu biitti kompuroi. Eikä tätä tapahdu vain yhdessä kohdassa vaan pitkin albumia. Ei, ei, ei, ei näin. Lisäksi on ihmeellistä, että bändi sisällyttää biiseihinsä myös nopeampia ja pikkiriikkisen teknisempiä osia, mihin se ei selkeästi taivu.
Nihkeät rumpueditit vievät levystä senkin autenttisuuden fiiliksen, jota siihen olisi ehkä biiseistä tarttunut. Musiikissa voi olla köpöä ja virheitä, mutta ainakin niiden tulee olla soittajan, ei miksaajan tekosia. Onkin hyvä, ettei Lowen laulua ole autotunetettu, vaikka paikoin olisi ehkä ollut syytä.
Albumi saa nyt ehkä turhankin ankaraa raippaa, siinä kun olisi ainesta ihan kelpo suoritukseen. Kuulijaa aliarvioivista vilppihommista tulee kuitenkin kunnolla näpeille.