Tasaisesti kolmen vuoden välein pitkäsoittoja julkaiseva Portrait on kova bändi. Naamassa viikset, niskassa niitit ja kaulassa risti – oikeinpäin käännettynä, toki. Tämä ei vielä takaa mitään, mutta kun rytkyjen tueksi ladotaan kiimaa ja näkemystä, alkaa tulla kuumat paikat.
Eli kyllä, ruotsalaiset ovat yhä voimissaan. Jos mahdollista, kenties vieläpä entistäkin hurjemmin. Burn the World on täynnä hienoja ja sopivasti vaihtelevia heavy metalin alkuvuosien magiaa huokuvia kappaleita. Vanhan brittiheavyn ja erityisesti Mercyful Faten pirullinen ote istuu tiukassa. Tunnelmallisemmat kohdat heittävät melankoliaa alakerran tienoille, eikä haikailussa ole tippaakaan siirappia.
Eniten viehättää kokonaisuutta leimaava elinvoima. Matelua, junttaamista, haahuilua tai muuta jännitettä katkaisevaa velttoilua ei harrasteta. Aivan kuin äijillä olisi tarve kisailla toistensa suorituksia vastaan jokaisella sekunnilla. Sekä rumpalilla että kitaristeilla on taipumus värittää soittoaan mielenkiintoisilla jipoilla tai odottamattomilla kuvioilla, minkä vuoksi musisointia kuuntelee mielellään myös kuulokkeilla, yksityiskohdista nauttien.
Burn the World on kiivaudestaan huolimatta miellyttävän vaihtelevaa ja menneisyyttä kunnioittavaa heavyä. Kurkkuaan pääosin ylärekisterissä repivä laulaja kruunaa kokonaisuuden, joka ikään kuin lentää hienosta melodiasta, riffistä ja kompista toiseen.