Niin vain alkaa tämäkin poppoo olla genrensä vanhimpia puurtajia. Vuonna 1991 perustettu Dying Fetus tekee edelleen samaa, mitä se on tehnyt aina, eikä ankaruudesta ole tingitty lainkaan.
Otelaudalla räjähtävien tilutusten määrää on hillitty, mutta tiukan blastaamisen ja groovaavan murjomisen välinen tasapaino on muuten ennallaan. John Gallagherin karu mörinä on alan parasta toimitusta, ja vaikka soundi voisi olla hitusen likaisempi, senkin tunnistaa heti.
Wrong One to Fuck With (2017) ei jaksanut kauheasti innostaa. Onkin ilo huomata, että pitkähkö julkaisutauko on tehnyt sävelkynälle terää. Brutaalin death metalin perisynti, melko satunnaisen oloisesti vaihtuvat kompit ja osiot, on yhä vaivana, mutta punaisempaakin lankaa on löydettävissä.
Esimerkiksi When the Trend Endsissä riffitellään mehukkaasti ja maltilla ilman pakkoa kääntyä jokaisesta kulmasta. Parhaimmillaan Dying Fetus osaa valjastaa dynamiikan ja luontevasti toisiaan seuraavat mättökohdat lähes optimaalisella tavalla. Lopputulos on yksinkertaisen nautittava ja alkukantaisen murskaava.