Voi olla, etten ole suhtautunut tähän asti minkään levyn kuunteluun samanlaisella kunnioituksella ja arvostuksella. Käsillä on Swallow the Sunista tutun Juha Raivion ja hänen viime keväänä edesmenneen avovaimonsa Aleah Starbridgen kihelmöivän tyhjentävä hengentuotos.
Projekti laitettiin alulle vuonna 2009. Sen ensimmäisellä albumilla vaikuttavat pariskunnan lisäksi October Tidesta tutut Fredrik ja Mattias Norrman sekä kotimaan rumpaliguru Kai Hahto. Tyylillisesti edetään tunnelmallisessa ja atmosfäärisessä doom metalissa, joka tarjoilee mainiossa suhteessa keveää ja raskasta draaman kaaren kehittelyä.
Toisinaan on suorastaan uskomatonta, kuinka valtavasti tunninmittaiseen levyyn on saatu tunnetta ja kauneutta. Swallow the Sunille ominainen synkeä raskaus ja syvältä kouraisevat melodiat ovat läsnä, mutta tämä on vain yksi erottuva piirre. Ilmaisu muodostaa kaikkinensa autuaan melankoliameren, joka soljuu selittämättömän autenttisen kuuloisena.
Jokaisessa kappaleessa on antaumuksellista hartautta. Aleahin herkkä, eläytyvä ja hauras ääni toimii sävellysten tulkkina erinomaisesti nostaen palaa kurkkuun. Laulajattaren itsensä kirjoittamat lyriikat ovat kuin haikean surun täyttämiä aavistuksia lopusta, joka sattui hänen kohdalleen aivan liian pian.
Musiikin kieli ja sanoitukset täsmäävät kaiken kaikkiaan erittäin vaikuttavasti ja puhuvat puolestaan. Näin minunkaan ei ole syytä löytää tähän enempää sanoja.