Voimaduo Lusca yhdistelee industrialia, sludgea ja post-rockia, minkä lopputulemana syntyy äärimmäisen raskasta ja abstraktia säveltaidetta. Hypnoottiset konebiitit ja ylelliset särövallit tuovat äkkiseltään mieleen Neurosisin ja Godfleshin, mikä on aina hyvä asia.
Broken Colossus johdattelee kuulijan seuraamaan nimettömän protagonistin matkaa karujen maisemien ja tuhoutuneiden raunioiden läpi. Kaikista vastoinkäymisistä ja epätoivosta huolimatta hän jatkaa matkaansa väsymättä – ehkä löytääkseen uuden alun. Edessä siintävä mahdollinen toivo on levyn kontekstissa silti vain teoreettista, sillä sitä ei havaitse musiikista. No, ehkä päätöskappale Apeironissa on jo pientä vapautumisen tunnetta.
Broken Colossus on armoton ja väkevä kokonaisuus, joka vyöryttää synkän kuvastonsa kuulijan korviin ensihetkistään. Lusca on saanut yhdistettyä onnistuneesti kylmän konerytmiikan ja orgaanisena valuvan särötulvan, johon on liitetty vienoja ambientmaisemia. Balanssi on ihanteellinen ja elämys lähes täydellinen.