Bändin nimi viittaa vahvasti Ruotsiin, samoin musiikillinen anti, mutta Sveitsistähän nämä peijoonit tulevat. Mainosmiehet kertovat meiningin olevan blackened death metalia. Melodisimmillaan Stortregnin neloslevyn paatos tuo mieleen Dissectionin, joskin rutkasti kikkailevammalla asenteella. Välillä teknistä vääntöä löytyy sen verran reippaasti, että määritelmä ”mustanpuhuva teknis-melodinen äärimetalli” on ehkä lähinnä totuutta.
Soittoniekat hallitsevat instrumenttinsa, ja sen annetaan kuulua. Black metal -sahaukseen sekoitetaan teknisestä death metalista tuttua tappingriffittelyä ja muuta vikkelää. Arpeggioiden yliviljely käy välillä melkein jo huvittamaan. Taidokasta soittoa ei käy kieltäminen, mutta pieni kikkelinvenyttely meinaa haiskahtaa.
Laulaja Romain ei moiseen sorru. Räyhääminen on monipuolista, ja soundi muistuttaa aika paljon maanmies Vorphin ulosantia. Mies on siis aika pätevä sarallaan. Biisit on sovitettu varsin pätevästi, ja kun ottaa huomioon, että kappalerakenteiden kohdalla ei ole käytetty helpoimpia ratkaisuja, herrat ovat saaneet aikaan komeaa jälkeä.