Amaranthe
Massive Addictive
Spinefarm
Amaranthen edellinen ilmentymä, The Nexus, kävi päälle kuin hyökyaalto. Nyt ruotsalaistsunamin käsittelyyn joudutaan kolmannen kerran.
Yhtyeen soundi on yhä turboahdettu, ja tältä osin levyä voi huoletta luonnehtia nimenomaan massiiviseksi. Addiktiivisuutta on huomattavasti vaikeampi saavuttaa, mutta yritys on hurja. Monin paikoin tästä palkitaankin: pelottavan liimaisa Drop Dead Cynical tamppaa itsensä kuuntelijan aivoihin, Digital World orjuuttaa kuten aiheensa ja myös levyn nimikappale murtaa lujankin vastarinnan.
Hengähdystaukoa saadaan odottaa pitkään: vasta kahdeksantena siintävä Over and Done antaa myrskyn asettua. Vetoavan kertosäkeen sisältävä Exhale taas sulkee levyn sen verran tyylikkäästi, että kiusaus siirtyä takaisin lähtöruutuun on suuri.
Amaranthea määrittää kolmen hengen vokalistikatras, jonka yksi osatekijä on tosin nyt vaihtunut – Andreas Solveströmin mörkösaappaisiin on astunut Henrik Englund. Kolmikon kiintopiste, Elize Ryd, on onneksi pysynyt tontillaan.
Yksinomaan vanhemman, perinteisen metallin ystäville Massive Addictive ei anna mitään. Amaranthea voi kuvailla lähinnä näennäisraskaaksi, sillä murinalaulu ja muut hevimmän metallin elementit vain alleviivaavat entisestään yhtyeen äärimmäistä melodisuutta ja häpeilemätöntä hittihakuisuutta.
Hyperaktiivinen popin, metallin ja koneistusten yhdistelmä ärsyttää varmasti yhtä tehokkaasti kuin ennenkin. Amaranthen ymmärtäjille Massive Addictive on kuitenkin varma A-luokan makkara. Muidenkin poppia pelkäämättömien kannattaa ehdottomasti antaa levylle mahdollisuus.