Alkuasetelma on varsin mielenkiintoinen. Wake pyrkii sekoittamaan grindiä, happoista doom-fiilistelyä ja eteeristä shoegazingiä kuulostaen paikoitellen psykedeeliseltä post- black metalilta – sitä kuitenkaan varsinaisesti olematta. Viehättävästä kontekstista huolimatta ei päästä aivan maaliin, sillä arvaamattoman kuuloinen myllytys on melkoinen haaste kuulijalle.
Thought Form Descent haahuilee normaalin metallin tuolla puolen edustaen jonkin sortin grindaavaa avaruusmatkailua. Ajoittain riffit ja sävelkulut eivät mahdu ihan perinteiseen karsinaan, vaikka ei tämä mitään noisea ole. Vastakohtana kuullaan yllättäen varsin mahtipontista melodiavyörytystä.
Runsas kaiutus saa aikaan kaoottisen vaikutelman ja tekee yleissoundista aika erikoisen. Sen alta kuuluu kuitenkin kyvykäs kopla. Pitkien biisien sovittamisessa on nähty vaivaa, ja musiikki on myös soittajalle hyvin haastavaa.
Bändin näkemystä, taiteellisuutta ja kokeellisuutta ei voi aliarvioida, mutta kosketuspinta jää aika vähäiseksi. Musiikkiin seikkailuna suhtautuville Wake voi olla mielenkiintoinen tuttavuus.