Siihen nähden, että näiden meksikolaisten historiasta ei löydy kummoistakaan kerrottavaa, ukot vetävät esikoisellaan hyvin. Itse asiassa niinkin hyvin, että Abominaciones kuulostaa aivan kehäkettutasoiselta kuolemanpalvonnalta.
Sävy on synkkä ja raskas, mutta ei paikallaan raahustavalla tavalla. Slayer-henkistä komppia tarjoillaan keskimääräistä anteliaammalla kädellä. Turhat kulmat ja käännökset on leikelty ilahduttavasti pois. Satunnaisesti vilahtaa tyylikkäästi biisiin istuva soolo.
Tähtäimessä on joko riffivetoisesti ryskivä keskitempoinen mättö tai suoraviivaisesti kalloa takova juoksukomppi. Ase on kasattu vanhoista osista, mutta osumatarkkuus on kaikessa luupäisessä tehokkuudessaan varsin kova.
Hieman huutohenkisessä korinassa on tummaa voimaa, ja selkeä soundimaailma on sopiva sekoitus vanhan liiton luomua ja nykyaikaista potkua.
Abject Mentor on nimi, jonka tulevat julkaisut pääsevät varmasti testiin. Bändin konstailematon avaus lähentelee erinomaista työtä, vaikka omaperäisyyspisteitä ei pahemmin ropise. Samapa tuo, kun perusasiat irtoavat piipusta näin hyvällä paineella.