Nyt on irvokasta menoa! Kolmivuotiaan porilaisbändin debyytillä ryskää varsin eläimellinen, rienaava ja kalmainen black metal. Heti ensimmäisistä äkäisistä tahdeista käy selväksi, että armoa ei totisesti jaella.
Bändin asenne on saastaisuudessaan ja kompromissittomuudessaan oikein asiallinen. On myös hyvä, että yhtye malttaa kohkaamisensa seassa myös hidastella. Pääasiassa tasamurjonnalla ja terävämmällä piiskauksella etenevä soitanta tuo mieleen esimerkiksi kotimaisen Archgoatin ja länsinaapurin Mardukin. Jälkimmäisestä muistuttaa etenkin Torture Killeristäkin tutun Pessi Haltsosen väkevä ja kiukkuinen rääkytulkinta. Se on täysin erilaista kuin miehen jälki toisessa bändissään.
Levyn kappaleet ovat keskipituudeltaan vähän yli kaksiminuuttisia rypistyksiä ilman krumeluureja. Vähän alle puolituntinen paketti on kahlattu läpi varsin nopeasti ja olisi kaivannut hieman lisää lihaa luiden ympärille. Samankaltaisia kappaleita on myös paikoitellen vaikea erottaa toisistaan.
Kun ilmaisua täydennetään ja riisutaan joistain kliseistä, materiaali todennäköisesti jalostuu. Bändin debyyttiä voi pitää joka tapauksessa onnistuneena ensi-iskuna.