Kotimaisen kuolodoomin painava nimi Kuolemanlaakso palaa levykantaan kahdeksaksi vuodeksi venähtäneen julkaisutauon jälkeen. Tarjolla on bändin aiemmilta levyiltä tutun luottomiksaajan V. Santuran (Triptykon, Dark Fortress) tuhdeilla murjontasoundeilla varustettua, tunnelmallisesti tarinoivaa lanaamista.
Levyn sointi on yhtyeen kuuloinen, mutta siihen on tuotu monta sävyä lisää. Jos bändin edellislevyt olivat teemoiltaan ja tunnelmiltaan melko syksyisiä, uutuudella pureudutaan talviseen kärvistelyyn. Lyriikoiden inspiraationa on käytetty maailmaa 500-luvulla piinannutta kymmenvuotista talvea. Aihe istuu levyn kalseaan ja hyhmäiseen ilmapiiriin hyvin.
Jos atmosfäärissä voitetaan, sävellysten iskevyydessä hävitään valitettavan paljon. Kappaleissa tarvotaan, pohditaan ja kypsytellään välillä onnistuneestikin, mutta pääasiassa sävelet ovat liian hahmottomia ja jopa monotonisia. Raskaimmissa vyörytyksissäkään ei ole lähellekään samaa tarraavaa imua kuin Uljas uusi maailma -debyytillä (2012) tai erityisesti edeltävällä Tulijoutsen -levyllä (2014).
Säveltäjä Markus Laakso ja kumppanit ovat liikkeellä selvästi kokeilevammin, mutta tällä kertaa ei osuta kunnolla maaliin.