”Tässähän tuntee itsensä taas viisikymppiseksi” onnellinen Bobby ”Blitz” Ellsworth raakkuu täyden saksalaistuvan edessä. New Jerseyn viisikko valloitti voimametallia palvovat germaanit alun perin jo reilut 30 vuotta sitten. Kun teutonit mylvivät hyväksyvästi vanhan kikkarapään komennossa, kotiinpaluun henki on läsnä.
Keikka koostuu kuvaushetkellä 25-vuotiaan Horrorscopen ja Feel the Fire -debytin (1985) läpisoitoista. Ensimmäisiin kuviin leikataan keikkapaikan parkkipaikalla nyrkkejään puivia ja kameralle huutavia, bändille omistautuneita taisteluliivisonneja. Tunnelma on lievästi ilmaisten latautunut. Kun Coma lyödään tulille, isojen poikien pitti alkaa pyöriä. Yleisön joukosta erottaa vaivoin kolme puhelinta. Tänne on tultu thrashjuhliin eikä somettamaan.
Bändi on todella kovassa kuosissa. Blitz, jäntevä kuusikymppinen, yltää täsmälleen samoihin nuotteihin kuin silloin joskus. Basisti-pomo D.D. ”New Jerseyn pormestari” Verni pikkaa kulmikasta bassoaan tiukassa haara-asennossa eleillään laumaansa villiten ja prätkäjengin näköistä bändiään kapellimestaroiden.
Olin jo tylyttämässä hätävaraksi paikalle hälytetyn Pissing Razors -kannuttaja Eddie Garcian suoritusta – Horrorscope on myös rumpaleiden levy, eikä Sid Falckin upeita mutkia käy suoristaminen. Äänilevyn kommenttiraita kertoo kuitenkin ”The Mexicutionerin” hoitaneen biisit haltuun lyhyellä varoitusajalla, joten hattuhan tässä lopulta nousee. Dave Linskin soolot menevät vähän sinne päin, mutta meininkinsä on niin kova ja ukko niin luja kitaristi, ettei tuostakaan tohdi nurista.
Live on leikattu biisien vaiheita ymmärtäen, eikä soittajasta toiseen hypitä piripäisesti. Lavasoundi on niin murakka, että viimeistään Thanx for Nothingin aikana on hypättävä sohvalta moshaamaan. Kun bändin pakollinen lopetusbiisi, The Subhumans -laina Fuck You, on viimeistelty, kurkikamera jää pyörimään yleisön päälle. Alkukuvien rässiliiviurokset halailevat toisiaan niin että lager läikkyy. ”The fire still burns” Blitz tokaisee ääniraidalla.