Malignin ja Ofermodin kaltaisissa bändeissä vaikuttaneista miehistä kasattu Mephorash on tuttu nimi ruotsalaisella black metal -kartalla, mutta yhtyeen tuotanto on jäänyt usein isompiensa jalkoihin.
Itselleni yhtyeen musiikki on näyttäytynyt parhaimmillaan pirun kovalla Sfaíra tis fotiás -ep:llä (2015), sillä yhtyeen aiemmat kolme kokopitkää levyä ovat osoittautuneet turhan tuhdeiksi paketeiksi. Sama mammuttitauti vaivaa myös yli tunnin mittaista Shem Ha Mephorashia.
Ruotsalaisbändin maailma on niin täynnä okkultismia ja uskonnollista mystiikkaa, että albumin täydellinen sisäistäminen tuntuu mahdottomalta. Paikoin jopa eteeriseksi ja hartaaksi luonnehdittava tunnelma osaa sekin hämmentää, mutta tulisimmillaan Mephorashin mustanpuhuva ja mahtipontinen tykitys on niin synkkää, että bändin todelliset aikeet eivät jää arvailujen varaan.
Shem Ha Mephorash on siitä hieno kiekko, että vaikka kappalemateriaali ei kykene täysin vakuuttamaan, sitä kuunnellessa voi aistia bändin vakavuuden ja panostuksen omaan tekemiseensä. Kovalla ammattitaidolla väsätty albumi saattaa olla paikallaan kuulijoille, jotka pitävät vaikkapa Behemothin nykyistä ilmettä liian kaupallisena ja suoraviivaisena.