Clandestine Blaze
New Golgotha Rising
Northern Heritage
Todellinen alamaailman monitoimimies Mikko Aspa on aikaansaava tyyppi. Miehellä on riittänyt vuosien aikana jos jonkinmoisia projekteja, ja laatu on tasapainotellut tämän arvostelijan silmissä jossakin hyvän ja keskiverron tietämillä. Ukon vanhimman virityksen, Clandestine Blazen, kahdeksas pitkäsoitto asettuu tukevasti tuon haarukan väliin.
Levy on läpikotaisin karskia, vanhakantaista black metalia kaikesta moderniuteen viittavasta riisuttuna. Kitarasoundi on kirskuva ja aggressiivisesti viiltävä, ja laulut ärjyvät miehekkään tylysti. Kappaleet pohjaavat simppeleihin tremolosahauksiin, riffeihin ja sovituksiin. Joku voisi sanoa, että liiaksikin asti. Mielestäni materiaali ajaa barbaarisen kylmyyden ja pahansuopuuden luomisessa asiansa kuitenkin melko hyvin.
On varsin luonnollista, että tämänkaltainen yksinkertaisuuteen ja yksivärisyyteen nojaava musta metalli vie mielleyhtymät suoraan Darkthronen ja Norjan suuntaan, syntykotiin. Biiseissä tapahtuu tavallaan vähän mutta silti enemmän. On kuulijan heittäytymiskyvystä kiinni, kuinka hyvin levyn synkkään ytimeen pääsee sisälle. Tästä näkövinkkelistä muisteltavaa olisi voinut jäädä enemmänkin.
Ei ehkä klassikkoainesta, tälläkään kertaa, mutta hyvin toteutettua ja perinnetietoista tavaraa yhtä kaikki.