Harva muistaa mainita vuonna 1992 Rovaniemellä perustetun Lord of Pagathornin Suomen vanhimmista aktiivisista black metal -yhtyeistä puhuttaessa. Tähän lienevät syinä vähäinen elämöinti medioissa sekä verkkainen julkaisutahti – yhtye puski ensimmäisen levynsä Necros Philian vasta nelisen vuotta sitten.
Kylliksi omaleimaisen ja selkeästi keskiluokkaa paremman debyytin jälkeen yhtyeen odotti vievän ilmaisunsa entistä korkeammalle tasolle, mutta Daimono Philia jää valitettavasti tasapaksumman yleisilmeen vuoksi edeltäjänsä jalkoihin.
Hyvin orgaanisella soundimaailmalla siunattu albumi antaa ensimmäisen kovan näyttönsä kolmannella kappaleella Ghosts Among Us, joka on aika helvetin vihainen vetäisy. Biisin lopussa kuultavat kuorot ovat mainio lisä, ja samaa ”kokeilullisuutta” jää kaipaamaan levyn muihinkin kappaleisiin, jotka tarvitsisivat yllätyksellisempiä irtiottoja.
Lord of Pagathorn on edelleen hyvä, mutta porukalta odotti jotain tajunnanräjäyttävää. Jatkossa missio vaikeutuu entisestään, kun genren kovimpiin solisteihin lukeutuva Hellwind jätti yhtyeen. Vaikka eihän sota ole ennenkään yhtä miestä kaivannut.