Hollolalainen pitkän linjan synkistelijäpoppoo palasi kuin palasikin tositoimiin vuoden 2007 lopettamisen jälkeen. Vuoden 2014 reunionin oli tarkoitus jäädä vain jokusen keikan mittaiseksi, mutta niin vain on nyt käsillä uusi pitkäsoitto, joka on kaikkiaan yhtyeen viides ja ensimmäinen kymmeneen vuoteen.
Viimevuotinen lyhäri Kuolemanvirta lupaili tasokasta ja bändin kuuloista matskua lohduttomia lyriikoita myöten. Saatto jatkaa toimivaa linjaa koko levyllisen verran. Dark- ja black metalin tunnusmerkkejä sekoittavat veisut ovat kauttaaltaan varsin tehokasta keskitemporytkytystä. Pääpaino on edelleen melko simppeleissä tunnelmanluonneissa, joita pohjustavat tymäkät riffit ja kirveltävä ärjyntä–murina-artikulaatio.
Sävellystyö on harkitun kuuloista, vaikkei levyltä löydy totaalisen tyhjentäviä hetkiä. Sellaisia bändi taikoi parhaimmillaan albumilla Viimeinen laulu kuolemasta (2007). Toisaalta levyn lopettava nimikkokappale on vivahteikkuudeltaan ja melankoliselta nyanssikirjoltaan hulppeaa kuultavaa ja bändin parhaimmistoa.
Yhtyeen paluu levykantaan ei ole missään nimessä merkityksetön, ja uutukainen edustaa hyvin yhtyeen aiempien teosten rinnalla.