Herkkusienikultti on kasvanut kasvamistaan ensimmäisistä pikkujulkaisuista lähtien, eikä esikoisalbumi The Armor of Ire (2016) tuottanut seuraajille pettymystä. Palvontamenot amerikkalaisten ympärillä eivät tule laantumaan Ravening Ironin myötä. Michael Moorcockin inspiroima miekka ja magia -metalli soi nimittäin ytimekkään mittaisella levyllä vallan eeppisesti.
Eternal Championin messuaminen ei saata hurmokseen saakka, vaikka tekeekin minusta vähintään tapauskovaisen. Kappaleissa on mielikuvia fantasiamaailmoista nostattavaa, oikeanlaisen haikeaa tunnelmaa, tarinoita sujuvasti kuljettavaa uljasta kitarointia sekä säkeitä mieleenpainuvasti tulkitseva uljasääninen kertoja. Klassikko-ominaisuuksistaan huolimatta kertomus ei nouse legenda-asteelle.
Ei ole epäilystäkään, etteikö tällä trubaduurijoukolla olisi kykyjä kivuta joskus metallihistoriankirjojen sivuille muiden sankareiden joukkoon, mutta vielä tässä vaiheessa sen osa on jäädä alaviitteeksi. Kaikki soundeista lähtien voisi olla vieläkin suurempaa, syvempää ja koskettavampaa ilman, että musiikin kova ydin jäisi turhanpäiväisen mahtipontisuuden varjoon.