Savon mailta kolmannen kokopitkänsä päräyttävä Lazy Bonez, monelta eri kantilta melodista raskasta rockia lähestyvä seitsikko, on Kiss of the Nightilla ehkäpä parhaimmassa vedossaan koskaan.
Yhtye on käynyt uutukaisensa osalta parillakin eri postilaatikolla. Levyn alkupuoli on raskas ja – yhtyeen jäsenistö sekä taustat huomioon ottaen – Tarot-orientointunut, ja hyvä niin. Melodiset koukut jäävät levyn neljällä ensimmäisellä rallilla kuitenkin hiukan vajaiksi.
Mutta mitäs sitten tapahtuu? Bändi pistää silmään hiukan kevyemmän hard rock -vaihteen, päästää kiipparit valloilleen ja paiskoo Slaves of the Darkin ja Psych Wardin kaltaisia hunajakennoja, joista viimeksi mainitussa on albumin ehdottomasti tarttuvin kertosäkeistö. Siihen vielä päälle kunnon balladi, Forever Young, ja aletaan olla mehulingon ytimessä. Hiturissa on teknisesti yksinkertainen mutta melodialtaan jäätävä kitarasoolo, jonka voi jo nyt nostaa luokassaan vuoden kovimpien joukkoon.
Jokainen tekee kuten haluaa ja taiteilijan vapaus on valtava, mutta jos pitäisi valita, kehottaisin Lazy Bonezia kokeilemaan enemmän amerikkalaisen aikuisrockin puolta. Ihan jo Tuple Salmelan kimakan jenkkiäänen vuoksi.