Vuodesta 1999 verrattain maltilliseen tahtiin musiikkia julkaissut saksalaisbändi ei meillä liene monelle tuttu mustan metallin takoja. Kotimaassaan yhtye kuitenkin edustaa lajinsa pioneerisarjaa, ja kokemus myös kuuluu.
Yhtyeen karheasti ja viiltävästi kurittava black metal on perustaltaan perinnetietoista, mutta myös omaehtoista melodiarunsautta ja melankoliaa hyödynnetään. Pohjoiseen luontoon ja mytologiaan kallistuvan tunnelmointinsa puolesta yhtye menisi helposti skandinaavisesta metallibändistä.
Aiemmin triona toimineen Odalin konsepti lepää nykyään yhtyeen ainoan alkuperäisjäsenen Taaken ja tämän vaimon A.D.D:n harteilla. Vaikka pariskunnan luomus on jykevältä soundiltaan ja kirpakasti vihmovalta tunnelmaltaan toimiva, itse kappaleita ei voi luonnehtia järin monipuolisiksi. Aiemmin mainittu melodiarunsaus ja melankolia jäävät sävellyksissä pääasiassa taka-alalle, eikä pintaan miksattu perinnetietoisempi sivaltaminen ole riittävän verevää.
Toimivista peruspalikoista huolimatta levyn liiallisesta tasaisuudesta ja kokonaisdynamiikan puutteesta koituu valitettavan suuri pistevähennys. Hyvä yritys, mutta vielä ei ole asiaa mestaruussarjaan.