Tanakkaa tahtia julkaisuja pukannut Decaying ei ole hyvästä yrityksestä huolimatta saanut nimeään isommaksi. Tätä sopii hieman harmitella, sillä yhtye naittaa Asphyxin, Bolt Throwerin ja Graven kaltaisia nimiä varsin toimivaksi paketiksi.
Sotateemoja käsittelevä kiekko on vielä edeltäjäänsäkin tiiviimpää tekoa. Pitkät, doomin puolelle kallistuvat osiot on karsittu lähes kokonaan, ja kokonaisuutta leimaa vanhasta liitosta vaikutteensa hakeva keskitempoinen death metal. Blastausta tai kliiniseksi hiottua soundia ei suosita, vaan touhussa on vahva ihmiskäden jälki.
Kahdeksan kappaletta vanhaan vinyylimittaan puristava levy lienee sävelletty myös keikkoja ajatellen, sillä ote on hivenen aiempaa suoraviivaisempi. Tehokkaasti riffejä ja mörinää latovat kappaleet iskeytyvät asiaan nopeasti, ja väritystä haetaan maltillisesti käytetyillä melodioilla.
Niin toimivaa mättöä kuin To Cross the Line sisältääkin, on pakko myöntää, ettei se innosta aivan edeltäjiensä lailla. Bändi toistelee vanhemmilla levyillä kuultuja juttuja, ja äänimaailmakin alkaa olla jo turhan tuttu. Jotain muutosta tähän ehkä kaipaisi.
Toisaalta Decaying hoitelee taistelukentillä kuvitetun kuolonsa niin varmalla otteella, että bändiä tekisi mieli kutsua Suomen Hail of Bulletsiksi. Juoksuhaudoissa ryömivä kuolema kuulostaa tutulta ja helposti omaksuttavalta olematta silti suoraa kopiota mistään. Bändin oma, jo vuosia paikallaan ollut ote kuuluu vankasti.