Ei kanna hekottelua pidemmälle – arviossa Jazz Sabbath

Julkaistu Infernossa 4/2022.

08.06.2022
JAZZ SABBATH
Vol. 2
BLACKLAKE

Hevin kantaisä Black Sabbath on varmasti yksi alansa eniten versioiduista yhtyeistä. Miksipä sen kappaleista ei siis vääntäisi myös jazz-versioita.

Tällaiseen älynväläykseen päätyi tekijämies Alan ”Rickin poika” Wakeman, joka omaa pitkän kokemuksen Black Sabbathin ja Ozzy Osbournen kiertuemiehistöissä. Hän kehitti hassunhauskan kertomuksen kuvitteellisesta Jazz Sabbathista, joka aloitti 1960-luvun lopulla ja jolta se kuuluisampi Sabbath varasti biisit. Fiktiobändin debyytti ilmestyi vuonna 2020.

Vitsi jatkuu, mutta ei tämä vieläkään oikein innosta. Kyse on sinällään äärimmäisen ammattitaitoisesti tehdystä viihdejatsista, mutta ”tunnistattekos tämän biisin jatsahtavasti vedettynä” -hekottelun tasolle meinaa jäädä. Aitoa musiikillista kiinnostavuutta synnyttää oikeastaan vain Sabbra Cadabra, jonka alkuperäisversiokin omaa etäisiä jazz-kaikuja.

Idea yhtyeestä syntyi kuulemma Sabbath-kiertueella, kun Wakeman ja turvamiehet istuskelivat aamuyön tunteina berliiniläisen hotellin aulabaarissa ja kosketinsoittajalta pyydettiin pianoversioita Sabbath-kappaleista. Kuvatussa ympäristössä syntynyt ja naurua aiheuttanut improvisaatio ei välttämättä kanna laajempana toteutuksena.

Lisää luettavaa