The Osiris Club on hyvin mystinen orkesteri, jonka musiikki on yhdistelmä beatlesiaanista psykedeliaa, progea, post-punkia ja heavy rockia. Teemat ja imago hohkaavat okkultista auraa, mikä on tietysti nykypäivänä hyvin yleistä. Välillä yhtye kuulostaa siltä kuin Black Sabbath soittaisi King Crimsonia, toisinaan taas varhaiselta Killing Jokelta.
The Wine-Dark Sea on mielenkiintoinen levytys, joka ei kuulosta retrohakuisuudestaan huolimatta samalta kuin muu vastaava tarjonta. Levyn soundimaailmaa ei ole taottu vain yhdestä muotista, vaan tuntuu siltä kuin jokaiselle kappaleelle olisi virkattu oma persoonansa. Eroavaisuudet eivät ole suurensuuria, kyseessä on kuitenkin yksi ja sama orkesteri, mutta levylle on osattu hakea tätä kautta mukavasti vaihtelua.
Tämä kaikki olisi toissijaista, jos sävellykset eivät toimisi. Siitä ei ole pienintäkään huolta. Unenomaisessa (tai painajaismaisessa) Island of Stonessa mikinvarressa vierailee Kristoffer ”Garm” Rygg, joka tuo kappaleeseen oman persoonallisen visionsa. Edellä mainitun kappaleen lisäksi suurimman vaikutuksen tekee eeppinen päätösraita Winter’s Night on Sentinel Hill, joka kietoo kuulijan hiljalleen tummanhellään syleilyynsä.