Kanadalainen Big ‡ Brave ei päästä kuulijaa helpolla. Trion drone doom vaeltaa hypnoottisesti kohti sisäisiä maailmoja liikkuen luontevasti hiirenhiljaisuudesta massiivisiin särövalleihin.
Bändi esittelee kolmannella pitkäsoitollaan alkukantaista, tribalistista ja samanistista pörinää, josta löytyy useamman kaivuukerran jälkeen yllättävän paljon sävyjä ja tunnelmia, jotka ovat omiaan tiputtamaan vastaanottajan kärryiltä.
Kitaristi Matthieu Bernard Ballin ja rumpali Louis-Alexandre Beauregard luovat minimalismiin luottavan, kiehtovan äänivallin, jonka päälle Robin Wattle laulaa spontaanisti vaeltavia melodioitaan. Juuri Wattle on se komponentti, joka erottaa yhtyeen muista jumitusakteista. Naisen heleä sopraano tuo kaikessa idiosynkraattisuudessaan mieleen Björkin ja luo oivaa vastapainoa muuten raskaalle ja tummalle äänimaisemalle.
Ardor koostuu kolmesta yli kymmenminuuttisesta kappaleesta. Ehkä juuri indeksien vähyydestä johtuen kokonaisuus ei tunnu puuduttavalta, vaan teos tuntuu soljuvan eteenpäin varsin vaivattomasti. Näin siitäkin huolimatta, että yhtyeen musiikki ei ole sieltä kevyimmästä päästä.