Ei pue melankoliaansa erityisen ennennäkemättömiin vaatteisiin – arviossa Affasian ep

Julkaistu Infernossa 3/2018.

16.07.2018
Affasia
Adrift in Remorse
Transcending

Affasia debytoi neljän kappaleen ep:llä, joka kumartaa murhetunnelmaisen metallin puoleen. Yhdysvaltalaisten doompainotteinen, death- ja goottitehokeinoilla maustettu ilmaisu muistuttaa lajitovereistaan kenties eniten samalta maaperältä operoivaa Novembers Doomia. 

Yhtyeeltä löytyy tukku mallikelpoisia joskaan ei missään määrin mullistavia melodioita. Myöskään tunnelma ei pääse kasvamaan mitenkään kummoisiin mittoihin: paitsi että kappaleista ja niiden kuljetuksesta paistaa pienoinen keskeneräisyys, dynaamisuus on saatu vaikuttamaan tukkoiselta soundaavalla levyllä varsin näennäiseltä. Eritoten Adam Coffmanin piano-osuudet eivät tahdo löytää paikkaansa äänimaisemassa vaan jäävät irrallisiksi kuriositeeteiksi. 

Noah Cabiton murina ei petä eikä säväytä. Vähäeleinen, matala ja pääosin miellyttävä laulu lainaa sopivasti miehen kollegoilta, mutta horjuu vielä komeankohtalokkaan tyyneyden ja huomaamattoman ohueksi jäävän ujostelun välillä. 

Affasia ei pue melankoliaansa erityisen ennennäkemättömiin vaatteisiin. Kudonnasta löytyy kuitenkin muutama tumma pilkahdus, jotka todistavat, että yhtyeellä on kykyä sykähdyttää. Ensiaskeliaan ottavan viisikon työ jää vielä puolitiehen, mutta jatkoa ajatellen on lupaavaa, että rajoittavana tekijänä on pikemminkin liika huolimattomuus ja epävarmuus kuin esimerkiksi osaamattomuus. 

Lisää luettavaa