Ei täytemateriaalia – arviossa Scarecrow

Arvio on julkaistu Infernossa 1/2017.

Scarecrow
Exterminators of the Year 4000
82 Records

Arvostukseni kotimaisen Scarecrown ankaraa horror punk -kaahausta kohtaan on kauhistuttavaa luokkaa. En voi käsittää, miksi näin intensiivisestä ja kauttaaltaan taidokkaasta poppoosta ei pidetä isompaa meteliä. Ovatko suomalaiset nössöjä, eikö kauhumättö maita? Syytä olisi.

Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että niin mainioita kuin yhtyeen pitkäsoitot ovat olleet, samaa sapluunaa toistamalla levyistä olisi ollut vaikea keksiä uutta sanottavaa. Exterminators of the Year 4000 tuokin palettiin edes hieman uudenlaisia sävyjä. Kokonaisuudessa on sekä hyvät että huonot puolensa.

Hyviksi laskettakoon kappaleiden erittäin vahva tasalaatuisuus. Siinä missä aiemmilla kiekoilla huomio pääsi loppua kohden usein herpaantumaan, tällä kertaa täytemateriaalin tuntua ei tule.

Väripalettikin on marginaalisesti laveampi. Nopeasti kaahaavan ja kiitettävän tarttuvan metalli- ja hardcorevaikutteisen kauhupunkin kylkeen on ujutettu jopa hieman mustempia sävyjä, kuten ilkeästi raapiva Deathfuckingtank blastauksellaan osoittaa. Melodinen Misfits on saanut seuraa kirskuvasta black metalista. Levyllä kuullaan jopa kasarihenkisiä kauhusyntikoita, mikä on oikein nautittavaa. Angel’s Deathiä voisi puolestaan kutsua peräti kaihoisaksi.

Miinukseksi laskettakoon sen kaikkein hurjimmin kaahaavan juoksusahaamisen vähentyminen. Kyllähän Scarecrow painelee edelleen vauhdikkaasti, mutta esimerkiksi edellisen kiekon avausraidan Killing Machinen kaltaisia maanisen thrash-henkisiä hyökkäyksiä ei enää löydy – puolitoistaminuuttinen They Live pääsee tosin lähelle. Myöskään soundit eivät ole enää yhtä päällekäyvän rähäkkäät.

Exterminators of the Year 4000 on varmasti yhtyeen uran hienostunein ja monipuolisin kiekko olematta silti varsinaisesti hienostunut tai liian monipuolinen. Hieno tapaus jälleen kerran, mutta karkeimman ja nopeimman rässipunkin vähenemistä en voi täysin hyväksyä. Asennevammansa kullakin.