Ei viettele mukaansa suoralta kädeltä – arviossa We Sell the Dead

Julkaistu Infernossa 4/2020.

We Sell the Dead
Black Sleep
Ear

Majesteetillinen, eeppinen ja perinteikäs. Näillä adjektiiveilla voisi kuvata ruotsalaisen We Sell the Deadin kakkosalbumia.

Vieläkään ei ole täysin selvillä, kuinka projektiluonteinen muun muassa In Flames- ja Engeljäsenistöstä koostuva yhtye on, mutta asiansa se kyllä osaa. HIMistä tutun Gas Lipstickin pesti bändissä jäi näköjään debyytin rumpuosuuksien mittaiseksi.

Kansitarra julistaa, että Black Sleep maistuisi 1990-luvun Black Sabbathiin tykästyneille, mikä on hieman mutkia suoristava markkinointipuhe. Tuotanto on kyllä massiivisuudessaan ehtaa ysäriä, mutta bändin soundissa kuuluu klassisen heavy rockin historia vähän laveamminkin.

Kun hommasta paistaa tietoinen pastissin hakeminen, levy ei viettele mukaansa mitenkään suoralta kädeltä. Tietynlainen oppikirjamaisuus saa levyn kuulostamaan alkuun puuduttavalta. Parhaimmilla biiseillään (eritoten nimiraita) ja edes vähän kaavaa rikkoessaan (kansanmusasävyt siellä täällä ja jynkkyballadi Shallow Grave) innostus nousee jo seuraavalle tasolle.

Seiskariurkuhöysteet ja etenkin Spiritual Beggarsista tutun Apollo Papathanasion komea ääni nostavat kokonaisarvosanaa puolikkaan pykälän verran.