Varteenotettavia ruotsalaisia melodisen ja puhtaasti lauletun raskaan rockin bändejä on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana kuin sieniä sateella. Yllättävän suuri osa niistä on saanut jalansijaa myös Suomessa.
Juuri neljällä keikalla Härmässä vierailleen tukholmalaisen Dynaztyn kuudes jatkaa musiikillista laadukkuutta, mutta on yhtyeen katalogissa enemmän perusturvallinen kuin positiivisesti yllätyksellinen saati uraauurtava levy.
Vuoden 2014 huikealla Renatus-albumilla Dynazty luopui puhtaasta hard rock -ulosannista ja löi biiseihinsä dramatiikka- ja koukerometallisemman vaihteen – kultasuoneen osuen. Renatus oli vieläpä sisällöllisesti ylivoimaisen monipuolinen albumi. Sitä seurannut Titanic Mass (2016) hiihteli samoja latuja edeltäjäänsä varioiden. Niin tekee myös Firesign, mutta nyt bändin suksista ovat huvenneet enimmät luistovoiteet.
Firesignilla on läsnä kaikki hyväksi todettu. Tuotanto on tiukkaa ja soundi kompressoidun kireä, mikä sopii bändin pirtaan ja tarkkaan soittoon. Albumin 11 biisiä muistuttavat kuitenkin enemmän tai vähemmän toisiaan, eivätkä tempolliset ääripäät ole enää kovin kaukana toisistaan. Kaikki on jo kuultu vähintään kaksi kertaa aiemmin. Kyllähän kaurapuurokin on hyvää, mutta ei sitä jaksa syödä joka päivä kolmatta viikkoa.
Dynazty on mainio entisensä, mutta jatkossa sille tekisivät hyvää pienet sovitukselliset piristysruiskeet ja hiukan eri suunnasta puhaltavat tuotannolliset tuulet.