Örebrolainen rockryhmä jatkaa siitä mihin pari vuotta sitten ilmestyneellä debyytillään jäi. Elin Larsson kuulostaa edelleen Grace Slickin ja Janis Joplinin raisulta yhdistelmältä, mutta luojan kiitos bändi vaikuttaa enemmän Big Brother & Holding Companylta kuin Jefferson Airplaneltä.
Yhtye on kiristänyt ruuveja, ja vaikka suuria linjanmuutoksia ei ole tehty, tuloksena on entistä raikkaampaa ja railakkaampaa rockmusiikkia. Blues Pills on vahvasti vintage-henkinen ryhmä, mutta sen musiikki ei kuulostaa tylsältä tai ummehtuneelta. Psykedelia on yhtyeen tekemisissä luonnostaan läsnä, eikä meno tunnu missään nimessä pakotetulta tai väkisin väännetyltä. Mikä tärkeintä, fokus on ennen kaikkea iskevissä sävellyksissä.
Lady in Gold tarjoilee astetta monipuolisempaa soundimaailmaa ja hieman laajempaa vaikutekirjoa. Etenkin lauluihin on tullut lisää soulvaikutteita, mikä on hienoa, sillä se tuo melodioihin uudenlaista syvyyttä ja ulottuvuutta. Taustalaulujen runsaus ja koskettimien lisääntynyt käyttö on keventänyt äänimaisemaa jonkin verran, mutta onneksi jytärokkia ei ole täysin hylätty.
Lady in Gold on kaikkea, mitä yhtyeen kakkosalbumin pitääkin. Se pitää sisällään kaikki elementit, jotka ihastuttivat jo debyytillä, ja lisää joukkoon juuri sopivan annoksen uusia temppuja. Kyseessä on siis kaikin puolin mallikelpoinen kokonaisuus, jonka lopussa tarjoillaan vielä varsin verevä tulkinta Tony Joe Whiten Elements and Thingsistä.