Vuosituhannen alkupuolella tuli seurattua tanskalaista Hatesphereä aika tiiviisti. Sen takoma moderni thrash oli raivokasta, nälkäistä ja taidokasta. Tuntui kuitenkin, että Hatesphere jäi vähän lähtötelineisiiin, jos sitä vertasi vaikkapa hieman samaan malliin veivanneeseen The Hauntediin. Jälkimmäinen toki ponkaisikin sitten reilusti pidemmälle.
Luulin myös oikeasti, että viisikko on jo vetäytynyt takavasemmalle. Olikin yllätys huomata, että bändi on julkaissut parikin levyä, jotka ovat jääneet tyystin vaille huomiotani.
Yhtyeen yhdestoista albumi on sinällään rautainen näyttö, että yritystä ja näkemystä löytyy. Ikävä kyllä levyn edetessä alkaa taas valjeta, miksi bändin seuraaminen aikoinaan jäi. Riffittely ja soitto on vähintään pikkunäppärää, mutta mieleen jäävät ja kunnolla kolahtavat hetket jäävät vähiin.
Kovasta uhosta ja raivoisasta yrityksestä huolimatta tästä jää tyhjä tunne. Sinänsä taidokkaasti tuotettua tavaraa, mutta päällimmäisenä on vähän sama tuntuma kuin Lamb of Godin kanssa – vaikka groovaa ja kulkee, niin ei vain kosketa.
Hatred Reborn sujahtaa ohi ikään kuin ohituskaistalta. Ainut selkeä tunnereaktio tulee Scorpions-cover Another Piece of Meatistä, joka ei ole edes hassu vaan lähinnä ärsyttävä.