Time Will Take Us All on kiinnostava ja haastava tekniikka-death-levy, jossa on paljon hienoja mutta myös ankeita juttuja.
Soittohommelit irtoavat mukavasti. Mätöt ja utuilut taittuvat, ja jazzmetallisemmissa kohdissa kuuluu seikkailevan basson ja mehevästi toismaailmallisia sävelkiehkuroita kutovan kitaran ansiosta Atheist ja Cynic. Paikoin djentahtavat riffit ja moderni rumpulätke tuovat Meshuggahin tuoksuja. Soitto on supersärmää, ehkä liiankin täydelliseksi hiottua.
Rakenteiltaan hyvin haastavat biisit voi mieltää myös sekaviksi. Ainakin niiden parissa hajoaa tämän tästä ajatus. Kokonaisuus on tarkoitettu tripiksi, mutta sadat silmissä vilahtelevat osat jäävät paikoitellen geneerisen tekniikkadödön puolelle. Ördääjätär Chaney Crabbin örinä lähtee asenteella, mutta Gremlins-kärinä keljuttaa. Melodista laulua saisi olla enemmänkin!
Levyssä on purtavaa ja kunnianhimoa riittää. Biisit ovat erittäin sirpaleisia, eikä perinteisiä sovitusperiaatteita löydy mikroskoopillakaan. Tässä on paljon hyvää, ja on harmi, että kokonaisuus jää kutkuttavuudestaan huolimatta himpun verran valjuksi.