Yli sadan miljoonan asukkaan Filippiinit ei ole profiloitunut metallin suurmaana, mutta näin laaja väestöpohja synnyttää väkisinkin jotain huomionarvoista. En tosin ole varma, lukeutuuko Formless Oedonin esikoinen tähän joukkoon. Bändin nimi on sikäli osuva, että alasimella taottu death metal on perin hahmotonta.
Aloitusraita Heavenly Abomination sisältää kiekon tarttuvimmat kuviot. Panokset on asetettu raskaan keskitempoiseen jyräämiseen, eikä b-suunnitelmaa ole. Suomalaisen klassisen kuolon vaikutuksen kuulee synkeästä melodisuudesta, mutta muutaman pyörityksen jälkeen valkenee, että Streams of Rotin ideapankki on todella kapea. Tämä vaikutelma syntyy, vaikka ääripäät liikkuvat doomahtavasta matelusta primitiiviseen blastaamiseen. Juurisyy löytynee riffeistä, joiden ankea tasapaksuus saa kaiken kuulostamaan samalta.
Hakusessa on selvästikin ollut puhdas, äärilaidalle menevä kokemus kuolettavan synkkää vääntöä, alati raskasta äänimattoa ja valotonta maailmaa. Tehtävässä onnistutaan, mutta ongelma on siinä, että muita maisemia ei oikein ole. Homma paketoidaan romuluisella ja karkealla soitolla. Etenkin rumpalin kulmikas takominen pursuaa orgaanista hikeä ja eläimellistä vimmaa.