Ruotsalaiset maailmanlopunrokkarit palaavat viidennellä albumillaan varsin tyylikkäästi. Kuolemakultin sanansaattajien black metalia, punkkia ja klassisempaa rokettirollia yhdistävässä ajossa on yhä häijyä, likaista ja tarraavaa otetta.
Vaikka sanomaltaan pahansuopa paiskonta täyttää mustan metallin tunnusmerkit, yhtyeen ilmaisu on muutakin. Kiinnostavin ja massasta erottuvin puoli bändin musiikissa on siihen sisäänrakennettu rock’n’rollin groove ja svengi. ”Boogieta” suorempaan bläkkistulitukseen naittavassa lähestymistavassa on paljon yhtymäkohtia norjalaisen Kvelertakin vastaavaan, tosin vähemmän kulmikkaalla tavalla.
Vierailijoina kuullaan alamaailman metalliskenen nimekkäitä laulajia, kuten Carpathian Forestin Nattefrostia ja Hornan Spellgothia. Materiaalin laatuun asialla ei ole vaikutusta, vaan kappaleet toimivat hyvin omillaan.
Jos jostain pitää jupista, niin levyn luomunkarhea äänimaailma meinaa mennä ajoittain vähän tukkoon. Parhaimmillaan koko paketti soljuu kuitenkin kaikilla osa-alueilla hävyttömän toimivasti, kuten sävellyksissä Elden har vaknat ja Vår tid är nu. Albumi on kaikin puolin eheää jatketta vuodesta 2010 toimineen yhtyeen uralle.