Parikymppisen Infernon musta metalli ei ole sieltä perinteisimmästä päästä. Tämä on tšekkibändin seitsemännen kokopitkän kohdalla sekä hyvä että huono asia.
Ensimmäisenä kuuloelimet havaitsevat albumin äänimaailman vahvan kaikuisuuden, joka korostuu etenkin lauluissa. Adramelechin ”hönkäilyörinä” kuulostaa varsin erikoiselta, ja miksaus on tehnyt tulkinnasta entistäkin aavemaisempaa. Muutenkin kappaleet pauhaavat ja jylisevät hyvin utuisessa ilmapiirissä, johon on sekoitettu erinäisiä kummittelevia kosketinkilkutuksia. Lyriikoiden kosmoksellinen satanismi istuu bändin tyylittelyyn oikein sopivasti.
Yhtyeen mystinen, arvaamattomia osanvaihtoja käsittävä black metal on parhaimmillaan ihan puoleensavetävää. Jylhimmistä paisutteluista tulevat jonkin verran mieleen norjalaisen Emperorin tunnelmoinnit ja yhdysvaltalaisen Nightbringerin ritualistinen paatoksellisuus. Tukkoisuuden vuoksi materiaalista on kuitenkin hieman hankala saada kiinni. Siitä ei löydy myöskään täysin tyhjentäviä tai kananlihalle saavia momentteja.
Antoisinta levyllä on sen ylevä ja mystinen atmosfääri. Jonkinlaista lisäterävyyttä ja johdonmukaisuutta sovitukset kuitenkin kaipaisivat.