Amerikkalaisen Lorna Shoren musiikki on liitetty fanien ja kriitikoiden puolesta deathcoregenreen, mutta yhtye itse ei ole antanut kategorioiden rajoittaa itseään. Kolmas levynsäkin yhdistelee suvereenisti sinfonista äärimetallia, teknistä deathiä, modernia djentiä ja perinteisen heavy metalin melodisuutta.
Ajoittain tuntuu, että vähemmälläkin informaatiolla pärjäisi, mutta toisaalta toteutuksen tasoa ei voi pahemmin moittia. Parhaimmillaan Lorna Shore kykenee piiskaamaan itsensä melkoisen intensiivisiin suorituksiin, jopa siinä määrin, että hiki valuu vastaanottajankin otsalta.
Kolmeen varttiin pakattu teos on juuri sopiva määrä näin hektistä tuuttausta. Vaikka lopputulema on varsin kelvollinen, teknisen kikkailun sijaan olisin kaivannut ehkä enemmän tarttuvuutta ja teemojen kehittelyä. Täytyy kuitenkin nostaa hattua, että orkesteri ei ole päästänyt itseään helpolla.