Heavyn perusasioiden äärellä – arviossa Burning Witchesin uusintajulkaisu

Julkaistu Infernossa 1/2019.

15.04.2019
Burning Witches
Burning Witches + Burning Alive

Viimevuotinen kakkoslevy Hexenhammer nosti sveitsiläisen naisviisikon metallimaailmankartalle, ja nyt pikauusintajulkaistaan vuoden 2017 debyyttilevy bonuslivet kyljessään. Millaisia ovat Helvetian noidat esikoisellaan? No, varsin päteviä tekijöitä jo tuossa vaiheessa, puutteistaan huolimatta.

Homma polkaistaan käyntiin rivakalla Black Widow’lla, joka hölkkää tarttuvasti reippaan tuplabassarikompin kuljettamana. Seraina Tellin laulussa on sekä ilkeää velhotarta että voimakasta amatsonia, ja kitarat juttelevat melodioitaan heviperinteiden hengessä.

Ollaan siis heavyn perusasioiden äärellä. Bändi on imenyt metallinsa vaikutteet genren suurilta, Iron Maideniltä, Judas Priestiltä ja Diolta. Kahta viimeksi mainittua myös versioidaan Jawbreakerin ja livenä vedetyn Holy Diverin muodossa. Judas Priest on yksi bändin ykkösinnoittajista, ja sen kuulee.

Burning Witches on nuoren yhtyeen vahva pelinavaus, jonka hyväsoundista heviä kuuntelee ilokseen. Oma näkemys ei kuitenkaan ole vielä kovin vahva ja esikuvia kopioidaan turhan yksiulotteisesti. Monista biiseistä uupuu myös kunnon kertosäe, joka nostaisi kappaleet pykälää ylemmäs ja kuuntelijan nyrkin ilmaan.

Lisää luettavaa