Tämä alkaa olla jo ärsyttävää. Ties kuinka monta Stam1nan levy- ja keikka-arviota olenkaan tehnyt, ja aina täytyy ylistää. Perkele!
Vakavammin sanottuna X ei muuta tilannekuvaa. Käsillä on Stam1nan kymmenes levy ja laatu sen kuin pysyy – ellei jopa parane, vaikka se tuntuu vaikealta ajatukselta.
Jo avaussingle Vereen piirretty viiva kertoi, että hyvää on lupa odottaa. Sen videolla vilahtelivat suomimetallin suurmiehen Janne Joutsenniemen kasvot, hän kun on jälleen palannut tuottajavastuuseen. Olisi hämmentävä ihmeen paikka, jos yhteistyö ei tuottaisi soundillisestikin loistavaa jälkeä.
Toinen maistiainen Muistipalatsi oli uudenlainen yhdistelmä melodista thrashiä, Steve Vaita kohti kurottelevaa eeppisyyttä ja norjalaisesta black metalista ammennettuja mausteita. Loppumateriaalista saa etsimällä etsiä heikkoja kohtia niitä löytämättä. Suurimman vaikutuksen tekevät raskaudestaan huolimatta kuulas Utopia, ravistelevan koskettava Blivet ja oppikirjaesimerkki lopetusbiisistä, avaruuksiin asti nouseva X.
Onneksi Stam1nan taru ei loppunut. Todellisuuteen olisi jäänyt suuri aukko.