Helsinkiläisen ”superkokoonpanon” perustamisvuotenaan 2018 julkaisema debyytti None for One oli ihan kelpo pelinavaus. Kakkoslevy jatkaa etenemistä samoissa vaihtoehtorockin ja -metallin sekä grungen katkuisissa tunnelmissa.
Soittajanelikon Anthony Pikkarainen, Linde Lindström, Niclas Etelävuori ja Mika Karppinen yhteisvoimin sävelletty albumi on helppoa ja siistiä kuultavaa. Yhteensoitto on ammattimaista, mutta suurimpina valtteina valokeilassa ovat Lindströmin nätisti rouhiva kitarointi ja Pikkaraisen vaikeroiden soiva ääni.
Tyylilliset erot debyyttiin ovat hienovaraisia. Kokeiluja toteutetaan, mutta yhä oman rajatun sapluunan sisällä, ja edellislevyn tavoin variaatiot jäävätkin lopulta vähäisiksi. Puhuttelevalla imulla etenevien aloituskappaleiden jälkeen kappaleista alkaa pikkuhiljaa ja etenkin loppupuolella kadota terä.
Uskon, että pienellä lisäfokuksella ja perspektiivin laajentamisella yhtyeellä on yhä kaikki potentiaali tehdä kauttaaltaan potkiva levy. Toistaiseksi bändi jatkaa toimintaansa yhtä päätä vajaana Mika ”Kaasu” Karppisen jätettyä kokoonpanon albumin äänitysten jälkeen.