Sepulturan alkuaikojen raakalaismaiset klassikkolevyt eivät olisi tarvinneet uudelleennauhoitusta. Ne ovat täydellisiä juuri sellaisina kuin ovat. Pyytämättä ja yllätyksenä meille kuitenkin tarjoillaan 2020-luvulle päivitetyt versiot sekä Bestial Devastation -ep:stä (1985) että Morbid Visions -kokopitkästä (1986), koska Cavaleran veljekset päättivät niin. Ja hyvä että päättivät.
Kyseessä on kaksi julkaisua, jotka ovat enemmän kuin vain levyjä. Olemme nimittäin jo ehtineet tottua siihen, että Max ja Iggor – hitto, kun on vaikeaa kirjoittaa tuota kahdella g:llä – Cavalera takovat laatumetallia yhdessä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eikä tavallaan tapahtunutkaan, sillä veljesten välit olivat vuosien ajan totaalisen poikki. Aivan kuin se ei olisi riittänyt, Max hyppeli itsensä yhä syvemmälle pomppumetallin upottavaan suohon ja Iggor paukutti nyky-Sepon kanssa laimeaa varjoa kulta-aikojen Sepulturasta.
Cavaleran levyt tulevat muutenkin kiintoisaan saumaan, sillä albumien alkuperäisversioilla kuusikielistä kurittanut Jairo T on aktivoitunut viime vuosina The Troops of Doom -yhtyeensä kanssa. Jairon bändi tekee musiikkia vanhan brasilialaisen kuolohengen mukaisesti. Oman tuotannon lisäksi se on versioinut kahden ensimmäisen Sepultura-julkaisun kappaleita ratsastaen onnistuneesti ja oikeutetusti bändin maineella.
The Troops of Doom kaivoi viimevuotisen debyyttilevynsä kansitaiteilijaksi Bestial Devastationin kannen maalanneen Sérgio Oliveiran. Cavaleran levykaksikon kannet on loihtinut alkuperäisiä mukaillen maalarimestari Eliran Kantor, ja jälki on luonnollisesti komeaa. Ulkoiset puitteet ovat siis kunnossa ja kiinnostavuusmittari tapissa, mutta miten mahtaa olla itse sisällön laita?
Tarkkasilmäisimmät lukijat ovat havainneet jo kirveiden määrästä, että nyt lähtee. On vaikea kuvitella, miten tätä savottaa olisi voinut hoitaa paremmin. Alkuperäisen Bestial Devastationin julkaisun aikaan Iggor oli häthätää 15-vuotias, Max 16. Nyt päälle viisikymppiset ukot olisivat teoriassa voineet läpsytellä levyt läpi, lisäillä moderneja mausteita tai tehdä jotain muuta yhtä epäilyttävää, mutta sen sijaan he päättivät RAIVOTA biisit purkkiin.
Nuoruuden vimma on vaihtunut syvän kokemuksen tuomaan ammattitaitoon, jolla pitelemättömät räyhärallit on päivitetty tälle vuosituhannelle. Soundimaailma on jykevän murskaava ja rapean luonnonmukainen. Kaikki kunnia loisteliaalle alkuperäiselle Morbid Visionsille, mutta onpa nannaa kuulla sen biisejä tällaisen äänimaiseman tukemana. Molempien levyjen loppuun on isketty bonareiksi täysin uudet vedot, joista etenkin Morbid Visionsin pariminuuttinen tulitus Burn the Dead iskee mojovasti.
Maxin ääni on yksi metallimaailman legendaarisimmista ja parhaista – ja yhä täydessä terässä. Massimiliano Antonio Cavalera ei säästele kurkkuaan. Suorastaan hykerryttävän rouheat ja juuri oikeanlaisella kaiutuksella viimeistellyt laulut lähtevät sisäelinten syövereistä täsmälleen kuten kuuluukin. Tähän kun lisätään pikkuveljen isosti lyövä virvelikäsi ja vanhojen aikojen malliin ryöpsähtävät tomifillit, liikutus alkaa olla tosiasia.
Nämä julkaisut tulevat jakamaan mielipiteitä, mutta 2020-luvun Bestial Devastation ja Morbid Visions eivät vie mitään alkuperäisiltä Sepultura-versioilta. Ne antavat erityisesti faneille herkkua koko valuutan edestä ja toimivat täydellisesti originaalien rinnalla.