Yli kymmenen vuotta toiminut, mutta vasta nyt debyyttinsä julkaiseva ranskalaisbändi on kuunnellut pohjoismaiset vaikuttajansa. Tätä on harrastettu ehkä vähän liiankin omaksuvasti. Yhtyeen viikinkihenkisessä black metalissa on nimittäin erittäin vahvoja kaikuja norjalaisesta Windiristä ja kumppaneista.
Ikävä kyllä sovituksellisella tyylitajulla ei päästä riemuitsemaan. Yksioikoisuus on aivan liian vallitseva piirre. Melodia-, riffi- ja lauluanti on valitettavan tasaista höttöä, jota korostaa tönkön oloisesti paukuttava äänimaailma.
Toivoakin toki löytyy. Tästä käy osoitukseksi sopiva tunnelmaelementtien käyttö sävellyksissä, esimerkiksi koskettimien ja akustisten kitaroiden hyödyntäminen oikeissa paikoissa. Kappaleiden paahtoon on myös selvästi yritetty hakea Windir-henkistä jylhää ja vivahteikasta melodiakieltä. Kunpa tämä vain näkyisi selvinä koukkuina, eikä ainoastaan hetkellisinä pilkahduksina muuten keskiverrossa massassa.
Levy vaatisi runsaasti lisää viiltoa, terävyyttä ja alkukantaista tunnelmaa täyttääkseen asiansa. Tällaisenaan albumin 55-minuuttinen mitta ei voi olla herättämättä puutuneisuutta ja tuntemuksia helposta kopioinnista.