Hevimmän musisoinnin ystävä jää kaipaamaan tiettyä rosoisuutta – arviossa Nitroforce 9

Julkaistu Infernossa 7/2019.

Nitroforce 9
Leafhill City Blues
57 Records

Leafhill City Blues on Helsinki–Tampere–Lehtimäki-akselilla operoivan nelikon kolmas kokopitkä, ja poppoo tituleeraa itsensä ”rokkikukoiksi”. Kukkoilua tai ei, levy kuulostaa hyvin pitkälti hyvältä. 

Bändi tunnelmoi roots-ottein ja poljento on akustishenkinen. Twilight Blues käynnistää levyn menevästi, ja Fly Cowboys Flyssa on haikeaa westerntunnelmaa. One Wayssä ei ole aivan samalla tavalla tarttumapintaa kuin avauskaksikossa. Damn You River solisee ohi, mutta mollivoittoisempi Drinking Wine Telling Lies puhuttelee.

Eero Savela on sangen pätevä laulumies, eikä soittopuolessa ole nokankoputtamista. ”Nitrot” pysyttelevät ilahduttavasti perusasioissa, eikä rumpujen, basson ja kitaran pyhää kolminaisuutta ole kuormitettu turhalla kikkailulla. Lara Drummers’ Wake menee juomalaulusta niin että heilahtaa.

Hevimmän musisoinnin ystävä jää kaipaamaan tiettyä rosoisuutta, ja Nitroforcen tapaisia orkestereita keikkailee ympäri Suomenniemeä päivittäin. Millä erottautua joukosta?