Ihan tätä en osannut odottaa. Kun nuottivyöry takoo päin näköä näin runsaalla ja värikkäällä intensiteetillä, hetki menee leukojaan keräillessä.
Suomesta tullaan ja esikoispitkää julkaistaan. Tätä taustaa vasten Clamoris kuulostaa huomattavan valmiilta orkesterilta. Levyn nimi ja musiikki tuovat aluksi mieleen jonkinlaisen huumorin, mutta toteutuksen puolesta ollaan hyvin kaukana vitsailusta.
Soitosta ja soundeista homma ei jää kiinni. Erityisesti kitaristien villi sahaus ja riffittely on paikoin päätähuimaavan herkullista. Koskettimien käyttö sen sijaan jää puolitiehen, vaikka kyllä nekin moponsa välillä näpeistä päästävät. Paisuttelut eivät kuitenkaan pärjää isompien bändien hyökyaalloille, ja toisaalta osa hillityimmistä kuvioinneista kuulostaa siltä, että olisi parempi leikata ne kokonaan pois ja antaa kitaroille vieläkin enemmän tilaa.
Ei tätä sorttia aivan kauheasti tehdä, etenkään Suomessa, mutta samanhenkisyys etenkin Wintersunin ja toissijaisesti De Lirium’s Orderin ja Finntrollin kanssa on selkeä. Mikäli nämä nimet sattuvat sopimaan pirtaasi, Clamoris on juuri sinua varten.